Näkeminen

Värin näkeminen edellyttää valoa. Valkoisessa valossa on kaikkien aistimiemme värien sähkömagneettisia aaltoja. Esimerkiksi kirkkaanpunaisen valon aallonpituus on 700 nm (0,0007 mm) ja violetin valon on 400 nm. Yksinkertaistaen valkoisen valon osuessa kappaleeseen siitä heijastuu ympäristöön sen värin aallonpituista valoa. Muut aallonpituudet imeytyvät kappaleeseen energiana. Esimerkiksi sininen orvokki heijastaa silmään sinistä osuutta auringon valkoisesta valosta. Aaltoja tulee monesta suunnasta ja heijastuu kukan pinnasta moneen suuntaan mahdollistaen sinisen värin näkemisen niin kukan edestä kuin vierestä.

Valon väri

Erilaisten väriaistimusten luomiseen riittävät punainen, vihreä ja sininen valo. Näitä kutsutaan valon pääväreiksi. Valon päävärejä yhdistelemällä saadaan kaikki muut värit. Esimerkiksi punainen ja vihreä valo yhdessä saavat aikaan keltaisen valon. Jos valkoiselle seinälle osoittaa samaan kohtaan punaisella ja sinisellä valolla, syntyy magentan väristä valoa. Magenta on lähes purppuranpunainen. Väriin vaikuttaa eriväristen valojen osuudet. Jos punaista valoa on samassa kohdassa enemmän kuin vihreää syntyy keltaisen valon sijasta oranssia valoa. Vähentäviksi pääväreiksi kutsutaan keltaista, syaania ja magentaa. Syaanin värinen kappale imee itseensä valkoisesta valosta punaisen, mutta heijastaa katsojan silmään jäljelle jäävät vihreän ja sinisen valon.

Painovärit

Painovärien päävärit ovat syaani, magenta ja keltainen. Värien sävyerot saadaan näkyviin muuttamalla näiden värien osuuksia. Jos kappale heijastaa kaiken siihen osuneen valkoisen valon, se näyttää valkoiselta. Jos kappale imee kaiken siihen osuneen valkoisen valon, se näyttää mustalta. Painovärien väriympyrässä vastavärien sekoittaminen tuottaa mustan. Esimerkiksi jos yhdistetään magentaa ja vihreää, nähdään se mustana.

Viimeksi muutettu: maanantai 9. huhtikuu 2018, 14.31