Lämpötila ja  energia

Lämpötila kuvaa keskimääräistä lämpöliikkeen määrää eli hiukkasten liike-energiaa. Jokainen hiukkanen värähtelee. Lämpötilan kasvaessa värähtely kiihtyy ja absoluuttisessa nollapisteessä (0 K = - 273,15 °C) lämpöliike lakkaa. Lämpötilaa mitataan lämpömittareilla. Tavallisimmat lämpömittarit perustuvat aineen lämpölaajenemiseen.

Lämpötila-asteikot

Lämpötila-asteikkoja on useita. Suomessa käytetään tyypillisesti celsiusasteikkoa [°C]. SI-järjestelmässä kansainväliseksi lämpötilan yksiköksi on sovittu Kelvin [K]. Celsiusasteikko perustuu veden sulamispisteeseen (0 °C) ja kiehumispisteeseen (100 °C). Kelvinasteikko perustuu absoluuttiseen nollapisteeseen (0 K = - 273,15 °C). Celsius- ja Kelvinasteet ovat yhtä suuret. Jos lämpötilan nousee kolme astetta celsiuksina, niin se nousee yhtä paljon Kelvineinäkin.

 

Absoluuttinen lämpötila voidaan laskea celsiusasteista:

 

T /K = t /°C - 273,15

 

Muutettaessa lämpötila Kelvineistä celsiusasteiksi vähennetään lämpötilasta 273,15.

         

0 K = (0 ­ - 273,15) °C = - 273,15 °C

253,15 K = (253,15 - ­ 273,15) °C = ­ - 20,00 °C

 

Lämpötila celsiusasteina voidaan laskea absoluuttisesta lämpötilasta:

 

t/°C = T/K + 273,15

 

Muutettaessa lämpötila celsiusasteista Kelvineiksi lisätään lämpötilaan 273,15.

0 °C = (0 + 273,15) K = 273,15K

10 °C = (10 + 273,15) K = 283,15 K

Viimeksi muutettu: maanantai 9. huhtikuu 2018, 14.01