Kestävä kehitys kotona, kaupassa ja töissä

Kaikki ihmiset kuluttavat ja tuottavat jotain. Asumme, syömme, liikumme, ostamme tavaroita ja teemme töitä. Kaikki tämä kuluttaa energiaa sekä materiaaleja ja tuottaa jätettä. Järkevä asuja huolehtii kodin energiatehokkuudesta. Eettinen kuluttaja ottaa kaikissa ostopäätöksissään huomioon kestävän kehityksen periaatteet ja minimoi toimintansa ympäristövaikutukset suosimalla sosiaalisesti kestävällä tavalla valmistettuja hyödykkeitä, joiden tuottamisessa on rasitettu mahdollisimman vähän ympäristöä. Vastuullinen työntekijä huolehtii siitä, ettei materiaaleja tai energiaa mene hukkaan. Suhteemme ympäristön tarjoamiin resursseihin voi tiivistää kahteen osaan: energiatehokkuuteen ja materiaalitehokkuuteen.

Energiatehokkuus

Energiantuotannosta syntyy valtavat määrät ekosysteemien toimintaa uhkaavia kasvihuonekaasupäästöjä. Kestävä kehitys edellyttää, että jokainen meistä maksimoi toimintansa energiatehokkuuden eli energian kulutuksen ja siitä saatavan hyödyn suhteen. Helpoin tapa energiatehokkuuden parantamisen aloittamiseksi on yleensä kiinnittää huomiota kodin lämmitykseen, valaistukseen ja vedenkäyttöön. Samoin on syytä välttää energiaa ylenpalttisesti tuhlaavia liikkumismuotoja, kuten tarpeetonta yksityisautoilua. Tavaroita ostaessa tulisi ottaa huomioon, miten paljon energiaa tavaran tuottamiseen ja kuljettamiseen on kulunut. Myös töissä tulee pyrkiä käytäntöihin, joissa esimerkiksi sähköä tai polttoaineita kuluu turhaan.

Energiatehokkuus on järkevää paitsi ympäristön myös lompakon kannalta. Ihmiskunnan energiantarpeita on tyydytetty jo pitkään kestämättömillä tavoilla. Sitä mukaa kuin esimerkiksi öljyn kaltaiset uusiutumattomat energiavarannot alkavat huveta, tulee myös energiankulutuksesta kalliimpaa. Voimme jo nyt säästää merkittäviä summia energiatehokkuuttamme parantamalla, ja tulevaisuudessa säästöt tulevat vain kasvamaan. Esimerkiksi erilaiset kodin energiatehokkuutta parantavat investoinnit maksavat itsensä tulevaisuudessa takaisin entistä nopeammin.

Samasta syystä myös yritysten kannattaa pyrkiä energiatehokkuuteen. Esimerkiksi elinkeinoelämän keskusliiton mukaan useimpien yritysten energiankäytössä on löydettävissä merkittäviä säästökohteita, joiden edellyttämät investoinnit maksavat itsensä takaisin jo kolmessa vuodessa. Energiansäästön onkin todettu olevan yrityksille erittäin tuottavaa liiketoimintaa, jonka tuotot paranevat tulevaisuudessa entisestään.

Materiaalitehokkuus

Jäte on tuotannossa syntyvää ylimääräistä materiaalia, jota ei pystytä tai osata käyttää hyödyksi. Hyvä materiaalitehokkuus tarkoittaa sitä, että käytettävän materiaalin ja siitä saatavan hyödyn suhde on mahdollisimman suuri. Jätettä syntyy pelkästään Euroopan Unionin alueella vuosittain noin 1,3 miljardia tonnia, ja sen määrä on kasvanut yhtä aikaa talouden kanssa. Koska elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa talouden hyvinvointi on riippuvaista luonnonvarojen liikakäytöstä, tuotamme toiminnallamme myös valtavasti ylimääräistä materiaalia, joka päätyy kaatopaikalle: kulutamme paljon luonnonvaroja saadaksemme vain vähän hyötyä. Kertakäyttökulttuuri, jossa lyhytikäisiä tuotteita halvalla markkinoivat yritykset saavat voittonsa myytyjen tuotteiden määrästä pikemminkin kuin laadusta, on omiaan lisäämään syntyvän jätteen määrää.

Kotitalouksien ja teollisuuden tuottamien jätteiden määrän ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa entisestään. On selvää, että tilanne on kestävän kehityksen periaatteiden vastainen. Sekä Euroopan Unioni että Suomen valtio ovat asettaneet erilaisia päämääriä jätteiden syntymisen vähentämiselle, materiaalien kierrättämiselle ja jätehuollon kehittämiselle. Ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä jätteiden syntymistä kiinnittämällä huomiota materiaalitehokkuuteen ja toissijaisena tavoitteena on pyrkiä kierrätysyhteiskuntaan, jossa jätteeseen suhtaudutaan ennen muuta materiaalina, jota voidaan käyttää uudelleen esimerkiksi raaka-aineena.

Jätteen käsittely kuluttaa aikaa, rahaa ja energiaa, eikä kaikkea pois heitettyä voi käyttää uudelleen. Siksi jätepolitiikan päämäärän voi tiivistää seuraavaan listaan, jossa jätteenkäsittelymenetelmät ovat suositeltavuusjärjestyksessä:

1. Jätteen syntymisen estäminen 2. Jätteen syntymisen minimointi 3. Jätteen uudelleenkäyttö 4. Jätteen kierrätys 5. Jätteessä olevan energian talteenotto 6. Jätteen sijoittaminen kaatopaikalle

Kuten näemme, jätteen syntymisen estäminen ja minimointi ovat ensisijaisesti suositeltavat vaihtoehdot, sillä niissä ympäristölle jätteen käsittelystä ja sijoittamisesta aiheutuva kuormitus on kaikkein pienin. Uudelleenkäyttöä ja kierrätystä suositellaan seuraavaksi, koska niissä suurin osa jätteestä jää vielä käyttöön, joskin käsittelyyn kuluu jonkin verran energiaa. Esimerkiksi muovin kierrättäminen kannattaa, koska sen valmistamiseen kuluu runsaasti energiaa. Vasta viimeisinä vaihtoehtoina ovat jätteessä olevan energian talteenotto esimerkiksi polttamalla sekä jätteen sijoittaminen kaatopaikalle. Biohajoava jäte kerätään erikseen, koska sen sijoittaminen kaatopaikalle kuormittaa runsaasti ympäristöä.

”Reduce, reuse, recycle” – vähennä, käytä uudelleen, kierrätä. Älä osta roskaa. Kestävä kehitys edellyttää, että otamme kaikissa ostopäätöksissämme huomioon edellä mainitut kolme käskyä. Hyvä keino henkilökohtaisen materiaalitehokkuuden parantamiseksi on miettiä, mitkä tavarat ja palvelut ovat meille aidosti hyödyksi. Ovatko hankintamme hyödykkeitä vai turhakkeita? Lisäksi on hyvä miettiä, kuinka paljon tarpeetonta jätettä jonkin tavaran tai palvelun tuotannossa, kuljettamisessa tai pakkaamisessa on syntynyt. Töissä on pyrittävä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän.

 

Materiaalitehokkuuden parantaminen kannattaa myös yrityksissä. Materiaalien hankkiminen ja jätteiden käsittely maksavat, joten tuotantoprosessi kannattaa kehittää mahdollisimman tehokkaaksi. Samoin jo tuotteen suunnitteluvaiheessa kannattaa ottaa huomioon materiaalien järkevä käyttö. Olennaisia tekijöitä materiaalitehokkuudessa ovat osaava henkilöstö, tehokkaat laitteet ja asianmukainen työympäristö. Nykymaailmassa ymmärrys energian ja materiaalien tehokkaasta käytöstä kuuluu perusammattitaitoon. Jätteiden keräämistä, lajittelua ja mahdollista kierrätystä varten tulee olla asianmukainen välineistö.

Jätemäärät sektoreittain Suomessa:

 

MIHIN kierrätetään?

Ruokaöljy - sekajätteeseen

Broileripakkaus - muoviosa energiajätteeseen ja marinadi sekäjätteeseen

Hammastahnatuubi - sekajätteeseen

Alumiininen valmisruokapakkaus - metallikeräykseen

Teflonpannu - metallikeräykseen

Hajuvesi - vaarallisen aineen keräykseen

Ruskea paperipussi - kartonkikeräykseen

Purukumi - sekajätteeseen tai energiajätteeseen

Hiuslakka - metallikeräykseen tai jos ainetta on jäljellä vaarallisen aineen keräykseen

Hanaviini - kartonkikeräykseen pakkaus ja sisäpussi sekajätteeseen

Energiasäästölamppu - SER-asemalle

Juomalasi - sekajätteeseen

Lääke - apteekkiin

Ikkunakirjekuori - paperinkeräykseen

Sukkahousut - energia- tai sekajätteeseen

Ekologinen lasketteluloma

Etukäteen:

1. Käytä matkustaessa lyhimpiä reittejä. Suosi julkista liikennettä. Juna on vähä-päästöisin.

2. Kierrätä vanhat lasketteluvälineet ja mieti, mitä uutta todella tarvitset.

3. Vertaile, mitä hotellissa on tehty veden ja energian säästämiseksi.

Perillä:

1. Sammuta mökin turhat valot, ajasta vaatekuivauskaapin käyttö. Ota lyhyitä suihkuja äläkä anna lämpimän saunan odottaa.

2. Lajittele jätteet myös lomalla. Pakkaa rinnepäivän eväät ympäristöystävällisiin pusseihin. Vältä kertakäyttöastioita.

3. Suosi paikallisia kauppoja ja ravintoloita sekä kotimaista sesonkiruokaa. Hanki kerralla enemmän, vältä turhia kauppareissuja.

Vesijalanjälki

Elintarvikkeiden vesijalanjälki

Nau­dan­li­ha 15 400 lit­raa­/ki­lo

Juus­to 3 200 l/kg

Rii­si 2 500 l/kg

Soi­ja 2 145 l/kg

Mai­to 1 000 l/kg

Pe­ru­na 2 87 l/kg